Julius Karlsson Ilolla #Pahaihminen

Sopimusyhteiskunta

Kirjoituksessani http://juliuskarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176114-indie-poliitikko luettelin eduskuntavaalien pääteemoikseni perustulon, peruskoulun ja varhaiskasvatuksen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, sopimusyhteiskunnan ja jalkapalloyhteiskunnan. Tämä on kolmas kirjoitus sarjasta jossa esittelen ajatukseni näiden teemojen suhteen. Tämän kirjoituksen aihe on sopimusyhteiskunta.

Tämä teema on ylivoimaisesti hankalin tiivistää yhteen kirjoitukseen, koska sen pohja on valtiomuodossamme ja perustuslaissa. Suomi on tasavalta http://fi.wikipedia.org/wiki/Tasavalta ja olisi oletettavaa, että tämä on selvää kaikille poliitikoille. Näin ei kuitenknaan ole. Surullisena ja hämmentyneenä olen seurannut kuinka julkisessa keskustelussa kansalaisten perusoikeudet ja yhteiskuntamme perimmäiset rakenteet ovat unohtuneet valitettavan monilta. Suomi on sitoutun noudattamaan oman perustuslain lisäksi myös kansainvälisiä sopimuksia joista yksi on edellisessä kirjoituksessani esitelty ihmisoikeuksien julistus. Näiden periaatteiden pitäisi olla kaiken yhteiskunnallisen toiminnan pohjana, mutta näyttää siltä että näitäkin arvoja täytyy puolustaa erikseen.

Erinomaisena esimerkkinä henkisestä rappiosta ja halusta palauttaa luokkayhteiskunta ja harvainvalta on avoin hyökkäys ay-liikettä vastaan. Tahallisen vastakkainasettelun ja luokkataistelun merkit on helppo havaita heti kun kritiikki kohdistuu vain ay-liikkeeseen eikä koko työmarkkinajärjestelmään. Törkeää vääristelyä näistä väitteistä tekee se, että julkisen sektorin palkkakehityksen kiihdyttämisen taustalla on poliittinen oikeisto ja yksityisellä sektorilla taas TuPo perinteet yksipuolisella ilmoituksellaan tuhonnut EK.

Olenkin jo jonkin aikaa yhmetellyt siitä ylimaallista valtaa joka väitetään olevan historiallisesti heikoimmillaan olevalla ay-liikkeellä ja kaikkien aikojen kannatuskuopassa rypevällä vasemmistolla. Todellisuudessa maata on  johtanut jo 12 vuotta porvarihallitukset ja vieläpä aivan täysin EK toiveiden mukaan. Tästä huolimatta nämä todellista vastuuta maan tilasta kantavat porvarit ja yritysjohtajat kaatavat syyn vasemmiston ja ay-liikkeen harteille.

Suomi tarvitsee paluuta juurilleen markkinayhteiskunnasta kansalaisyhteiskunnaksi. Tuntuu siltä että valtion johto on unohtanut kokonaan sen että valtiolla todella on valtaa ja se valta antaa mahdollissuden palvella kansalaisten tarpeita. Nyt tuntuu siltä että valtio on vain lastu globaalien markkinoiden laineila jolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omiin asioihinsa. Näinhän tilanne ei ole, vaikka vastuulliset päättäjät tätä mustaa koittavatkin valkoiseksi väittää.

Monissa asiossa on annettu valtion valtaa pois, mutta esimerkiksi valtionyhtiöiden johtaminen kansan etujen mukaisesti olisi ihan täysin mahdollista tehdä paljon aktiivisemmalla otteella kuin viime vuosina on toimittu. Veropolitiikkassa on myös mahdollisuus toimia merkittävästi oikeudenmukaisemmin kuin nyt toimitaan. Kaikkia tuloja tulisi verottaa samojen periaatteiden mukaan ja myöskin kunnallisvero tulee muuttaa progressiiviseksi. Tulevaisuuden suuntana pitää selkeästi olla se, että tulipa tulo missä muodossa hyvänsä sitä tulee käsitellä täysin samoin henkilöverotuksessa. Nykyisessa, palkkatuloja rajusti suhteessa pääomatuloihin rankaisevassa, mallissa ei ole kansantaloudellisesti pienintäkään järkeä ja meillä on täysin kiistaton näyttö, että juuri tämä verotusmalli on kiihtyvän eriarvoistumisen keskeisin yksittäinen aiheuttaja.

Valtiosta on muodostunut itsetarkoituksellinen ja itseriittoinen organisaatio joka sijoittuu jonkilaiseen outoon tilaan kansalaisten ja globaalien markkinoiden väliin. Todellisuudessa valtio on kansa ja tämä yhteiskunnallinen perusrakenne on palautettava siihen merkitykseen johon se kuuluu. Kaikkien yhteiskunnassa vaikuttavien ja toimivien tahojen on korjattava ajatusmalliaan siihen suuntaan, että pystymme yhdessä olemaan jotakin enemmän kuin yksinään. Julkishallinnon ja poliittisen johdon on kyettävä kääntämään hulestuttava kehitys jossa viranomaiset nähdään vihollisina kokonaan toiseen suuntaan.  Julkishallinnon tulee palauttaa mieleensä todellinen tehtävänsä eli palvella kansalaisia, yrityksiä ja yhteisjöjä kieltämisen ja rajoittamisen sijaan.

Tämän ongelman perimmäisenä juurena on ihmisten uskon horjuminen poliittiseen päätöksentekoon. Kaikessa epäloogisuudessaan tämä on johtanut siihen, että tavalliset ihmiset pyrkivät vaikuttamaan omiin asioihinsa entistä vähemmän, joka taas kiihdyttää järjestelmän uskottavuuden heikkenemistä. Tämä noidankehä on saatava katkeamaan ja siihen on vain yksi keino: rehellisyys.

Poliitikkojen, virkamiesten, puolueiden ja edunvalvontaorganisaatioiden on katsottava omaa toimintaansa kriittisesti ja analysoitava tekevätkö ne todella oikeita asioita. Yhteiskunnan kehityksessä näkyvät trendit viittaavat siihen, että eivät tee. Suomi on vauraampi kuin koskaan ja silti eriarvoisuus vain kärjistyy. Tämä ei vastaa sitä sopimusta joka kansalaisten ja julkishallinnon välillä on. Tilanteen täytyy muuttua. Eikä tilannetta tule muuttamaan markkinat tai kurjuuden maksimoiminen. Ainoa voima joka tilanteen voi muuttaa olemme me ihan tavalliset ihmiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat