Pillupesua

Olen linjannut yhdeksi keskeisimmäksi vaaliteemakseni tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden.  https://pahaihminen.wordpress.com/2014/10/11/tasa-arvo-ja-yhdenvertaisuu… Naisasialiitto Unioni kommentoi kirjoitustani Twitterissä sen jälkeen, kun olin linkannut sen heille vastauksena kysymykseen ”Cis-miesten rooli feminismissä?”  https://twitter.com/Naisunioni/status/568472076581003264

Minua kritisoitiin aiheellisesti eräästä sanavalinnastani, jonka voi ymmärtää väärin. Lopulta kyse oli enemmän sanan sisällön ymmärtämisestä kuin todellisesta erimielisyydestä itse asiassa.

Naisasialiitto Unioni pyörittää eduskuntavaalien aikaan #feministisetvaalit -kampanjaa ja pyrkii keräämään yhteen feministisiä ehdokkaita ja äänestäjiä. Hyvä ja kannatettava idea.

Kampanjaa on jo ehditty kritisoida liian maailmoja syleileväksi ja feminismin käsitettä liikaa laajentavaksi. Taustalla kummittelee feministisen liikkeen suunta ja tarkoitus. Mennäkö kohti valtavirtaa vai marginaalia. Maailmalla on esimerkkejä molemmista ratkaisuista, ja näyttääkin siltä, että Suomessa on päädytty suuntaamaan kohti valtavirtaa. Tästä kumpuaa muutama ongelma.

Minusta ongelmallisinta asiassa on se, tuleeko feminismistä samanlaista markkinointihöttöä kuin on tullut ihmisoikeuksista, eli leikkisästi valkopesusta, tai ympäristöarvoista, eli viherpesusta. Onko ehdokkaiden päälleliimattu feminismi pillupesua?

Osalla varmasti on. Antti Rinne on jo ehtinyt julistautua ”äijäfeministiksi”. Rinteen taustan huomioon ottaen väite on melkoisen härski. Hän on vanhana ammattiyhdistysliikejohtajana ollut osana järjestelmää, jonka tiedetään säilyttävän Suomessa parhaillaan vallitsevista tasa-arvo ongelmista suurinta, eli äitiyden kustannusten epätasa-arvoista jakaantumista työnantajien kesken. Eikä miesvaltaisten alojen ammattiyhdistysten keinot naisvaltaisten alojen käytöstä puskuriosastona palkkaneuvotteluissa ole erityisen kaunista historiaa nekään. Tällaiset käytännöt ovat esimerkkejä rakenteellisesta epätasa-arvosta.

Oma tilanteeni on täysin toinen. Minä olen feministi täysin riippumatta vaaleista tai siitä, että olen itse heikommassa asemassa kuin merkittävä osa Suomen naisista. Minä olen köyhä ja se on Suomessa yhtä suuri rakenteellinen epätasa-arvon aiheuttaja kuin naiseus. Toki köyhät naiset ovat vielä minuakin heikommassa asemassa. Minun näkemykseni mukaan juuri taloudellinen epätasa-arvo on se suurin pohjaongelma, joka kärjistää kaikkea epätasa-arvoa yhteiskunnassa.

Minulle on rehellisesti hyvin hankalaa olla sensitiivinen tasa-arvokysymyksissä. Asia on minulle niin itsestäänselvä. Kukaan ei ole tasa-arvoinen ennen kuin kaikki ovat. Tästä syystä en katso tarvitsevani keneltäkään lupaa olla feministi. En feministeiltä sen enempää kuin keneltäkään muultakaan. Minusta on täysin turhaa takertua kenenkään vehkeisiin. Päinvastoin, kehoitan kaikkia ajattelmaan sisältökeskeisemmin, jos todella on tarkoitus edistää tasa-arvoa. Muotoseikosta märisemisen voi suosiolla jättää miesasialiikkeen mielensäpahoittajille.

Naiseus feminismin edellytyksenä on pillupesua sekin. Todellisuudessa epätasa-arvoisia rakenteita ylläpitää niin miehet kuin naisetkin. Naisilla on keskeinen rooli yhteiskunnassamme kasvattajina, niin kotona kuin kasvatusalan ammattilaisina. Radikaali asennemuutos kasvattajien keskuudessa muuttaisi yhteiskuntaa vauhdilla. Aina voidaan väittää yhteiskunnan tuottavan tämän asenteen annettuna kasvattajille, mutta se ajatus ei kestä kriittistä analyysiä. Kasvattajat ovat Suomessa suhteellisen korkeasti koulutettuja ja varsin kykeneväisiä itsenäisyyteen muissa asioissa. On vastuun pakoilua väittää, etteivätkö he kykenisi itsenäiseen ajatteluun myös tasa-arvon suhteen. Oikeastaan sellainen ajatus on lähellä syrjintää. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että asia on feministisestä näkökulmasta vaikea.

Itse tulen jatkossakin taistelemaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, kävi vaaleissa miten tahansa. En aio tehdä asiasta numeroa vaan keskityn arjessa elämään, kuten opetan. Pyrin kasvattamaan tyttäreni ihmiseksi ja tekemään maailmasta hänen ympärillään ihmisille hyvän paikan. Ei se lopulta sen kummempaa ole. On täysin luonnollista, että vanhojen huonojen rakenteiden purkaminen tapahtuu välillä pykälä ja muotoseikka kerrallaan, mutta tasa-arvolle ratkaisevinta on myönteinen kehitys kokonaisuudessa. Sukupuolien välisen solidaarisuuden on lähdettävä yksilötason ajattelusta, jonka pohja on käsitys kaikkien ihmisten universaalista yhdenvertaisuudesta.

JuliusKarlsson
Vasemmistoliitto Parainen

Latentisti anarkisti duunari joka ansaitsee palkkansa viideltä eri työnantajalta viidellä eri alalla. Kasvattaa yhtä omaa pientä lasta ja 150 muiden. Uskoo oikeudenmukaisuuteen, yhdenvertaisuuteen, solidaarisuuteen, myötävaikuttamiseen ja jalkapalloon.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu