Julius Karlsson Ilolla #Pahaihminen

Jonkun toisen ongelma

  • Jonkun toisen ongelma

Olen ollut Suomalaisen jalkapallon kokijana ja tekijänä nyt noin kymmenisen vuotta. Olen jatkuvasti pyrkinyt tekemään enemmän ja enemmän. Olen kouluttanut itseäni niin paljon kuin mahdollista sekä erilaisissa koulutuksissa että itseopiskelemalla. Olen vetänyt treenejä, istunut kokouksissa, lukenut, kirjoittanut, katsonut pelejä ja puhunut ihmisten kanssa.

Mitä on jäänyt käteen?

Ihan ensimmäisenä on pakko sanoa, että jokaisella suomalaisella futisniilolla on käsitys siitä mikä on pielessä ja valtaosalla on jonkinlainen ratkaisu mielessään. Tämä tulee selville hyvin nopeasti kun ihmisten kanssa juttelee. Meillä on myös huikea määrä tekijöitä, jotka selkänahastaan painavat pitkää päivää puhtaasta rakkaudesta lajiin. Se on fantastista.

Miksi kehitys silti junnaa paikallaan ja verrattuna jalkapallon globaaliin kehitykseen menemme oikeastaan takapakkia?

Siksi että jokainen ratkaisu on Jonkun Toisen Ongelma. Aivan liian harvan olen kuullut sanova, että omassa tekemisessä olisi terästettävää tai jos onkin sanottu on perään yleensä tullut, mutta se johtuu siitä, että jotakin tukea tai olosuhteita on jäänyt saamatta joltakn.

Toinen suuri ongelma on, nimiä mainitsematta, Mursun syndrooma. Tämä ilmiö esiintyy hyvin usein erilaisten keskeisten toimijoiden kohdalla. Kiteytettynä se tarkoittaa sitä, että jos joku on joskus saavuttanut jotakin suurta tai tehnyt jotakin mikä on vienyt valtavasti lajia eteenpäin häntä ei saa kritisoida mistään ikinä. Gert Remmel kiteytti asian hienosti: Suomalaisessa futiksessa on tärkeämpää kuka sanoo kuin mitä sanotaan. Tuon toteamuksen paikkansapitävyyden olen saanut todistaa toistuvasti.

Tähän samaan syndroomaan liittyy myös herkkähipiäisyys, joka on vielä paljon suurempi ongelma. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos joku tekee jotakin vapaaehtoisesti tai hyvin pienellä korvauksella häntä ei saa kritisoida tai opastaa, koska se on liikaa vaadittu vapaaehtoispohjalta tai ”tällä korvauksella”. Tällaiset asiat eivät tietenkään ole suuren suuria silloin, jos kyse on yksittäistapauksista. Tilanne muuttuu totaaliseksi umpisolmuksi kun 80% toimijoista kuuluu näiden ongelmien piiriin.

Jos joku väittää, että on liian kiire siivota, ei voi olla kovin kova kiire. Jokainen ymmärtää ainakin teoriassa, että sotku ja epäjärjesty hidastaa kaikkea tekemistä eli todellisessa kiiressä ensimmäinen korjattava asia on siisteys ja järjestys. Tismalleen sama koskee seuratoiminnan järjestämistä. Monesti olen kuullut, että seuroilla ei ole aikaa ja rahaa organisoida toimintaansa ammattimaisesti.

Tämä on ihan täyttä paskaa.

Se tarkoittaa päivastoin sitä, että seuroilla on aivan liikaa aikaa ja rahaa, jos kerran sitä riittää hukattavaksi toimimattomiin hallintohimmeleihin ja päättömään edestakaisin ryntäilyyn kun hommia ei ole organisoitu huolella. Aikaa ja rahaa kuluu täysin hukkaan kun seurojen ja joukkuieden toiminta joudutaan keksimään uudestaan joka vuosi. Tulee mieleeni sanonta johon törmäsin Kauhea murhamies Lalli näytelmässä : Niin kiire kerjuuseen, ettei ehdi joka talossa käydä.

Niin kauan kun kaikki odottavat peukalo perseessä, että joku toinen tulee ja ratkoo kaikki ongelmat mitään ei tule tapahtumaan. Vaaditaan kollektiivista heräämistä siihen todellisuuteen, että tekemällä kaikki niin kuin aina ennenkin on tehty, ei tulla ikinä kehittymään tästä missä nyt ollaan.

Muutokseen vaaditaan se, että samalla vimmalla, jolla jokainen uusi idea osataan ampua alas toimimattomana alle viidessä sekunnissa, ryhdytään kritisoimaan omaa tekemistä. Luovutaan itse kompromisseista ja vasta sen jälkeen kun oma toiminta on viimeisen päälle kunnossa aletaan itkeä muiden tekemisistä.

Kaikkien, oli kyse yksilöstä tai organisaatiosta, tulee altistaa itsensä tälle tarkastelulle ja uskallettava katsoa totuutta, vaikka se olisi miten ruma. Jos jakainen suomalainen futistoimija tekee tämän otamme sillä hetkellä valtavan asekeleen eteenpäin.

Mitään muuta ei vaadita kuin uskallusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

No joo..pelikentällä tuo ajatus on tullut kovinkin tutuksi. Siellä kuitenkin kulminoituu kaikki todellisuus mitä tulee futikseen. Kovin harvassa on ne jotka tekevät pyyteettömästi kovaa työtä siirtämättä vastuuta muille eli pelaisivat joukkuepeliä.

Siinä se ongelma mielestäni on.

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Sen verran tuohon väitteeseen, että seuroilla olisi aikaa ja rahaa tuhlattavaksi asti: ehkä miesten ylimmällä sarjatasolla eikä sielläkään kaikilla joukkueilla. Toimintaa voisi toki aina organisoida paremmin, mutta jo Ykkösessä joukkueet pyörivät käytännössä vapaaehtoispohjalta eikä vapaaehtoisilta yksinkertaisesti voi vaatia samaa osaamista ja sitoutumista kuin palkallisilta työntekijöiltä - sehän on vähän vapaaehtoistoiminnan ideakin. Alemmilla sarjatasoilla esimerkiksi viestinnän toimiminen riippuu valtavasti siitä, onko seuran liepeille saatu houkuteltua innostuneita ihmisiä, joilla olisi sopivaa osaamista. Ja tuohan ei ole kovin helppoa, kun nykypäivänä ihmisillä on niin paljon muutakin puuhaa kuin futis. Vapaaehtoispohjalta toimiminen tarkoittaa myös toimijoiden vaihtumista vähän turhan usein, mikä taas hankaloittaa pitkäjänteistä suunnittelua.

Itsellä ei ole tosin ollut tilaisuutta seurata kovin läheltä oikeasti isojen seurojen pyörittämistä, divariseurojen paremmin ja kyllähän se touhu siellä on aika kädestä suuhun.

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

"jos joku tekee jotakin vapaaehtoisesti tai hyvin pienellä korvauksella häntä ei saa kritisoida tai opastaa, koska se on liikaa vaadittu vapaaehtoispohjalta tai ”tällä korvauksella”."

Urheilun vapaaehtoismaailma ei ole tuttu, mutta tuskin eroaa muusta ratkaisevasti. Kyllä se vain on niin, että jos tehdään vapaaehtoistyötä, niin kritisointiin on varaa yleensä vain niillä, jotka itse tekevät saman määrän vapaaehtoistyötä tai ovat valmiita toteuttamaan omat hienot suosituksensa. Vaatijia löytyy joka lähtöön, tekijöitä vähemmän.

Virheet pitää tietenkin korjata, en tarkoita sitä ollenkaan.

Toimituksen poiminnat